Päivä 7.

Jipii! Kyllä toi suunnitelmallisuus sopii mulle. Olin tänään siis iltavuorossa, ja ennen iltavuoroa naputtelin jälleen syömisiäni etukäteen kiloklubiin. Töissä oli tarjolla minestronekeittoa, joten sieltäkään ei kamalasti tullut kaloreita ruuasta. Töissä toimiston puolella oli kaksi karkkipussia, josta olisin normaalisti napsinut pitkin iltaa karkkia. Karkkia oli myös tarjolla muutenkin pitkin päivää, mutta EN SYÖNYT AINUTTAKAAN! Eikä oikeasti tehnyt edes tiukkaa. Sain hullut kiksit taas kun huomasin, että se olen minä, kuka määrää syömisistäni. En mene aina vain mielitekojen mukana ajattelematta, mitä suuhuni pistän. Pystyn oikeasti halutessani hallitsemaan tätä kuviota.

Opettelen selvästikin uutta asiaa, mitä normaalisti opetellaan jo lapsesta asti. Eli joka päivä ei ole herkkupäivä. Mullakin lapsena on ollut näin. Nykyisin (tai siis ennen!) mulla on ollut herkkupäivä aina silloin, kun siltä on tuntunut. Kaupasta on usein ostettu normiostosten lisäksi sipsejä, joita mussutan sitten pitkin viikkoa aina iltaisin ilman mitään rajoituksia. Pikaruokia tuli myös syötyä oikeesti vähintään kerran viikossa jossain muodossa. Siis aivan holtitonta. Huvittavaa siinä oli se kun ajattelin, että tän painoisena voin syödäkin enemmän. Eli jos painaa yli 80kg, niin silloin voi hyvin syödäkin paljon. Aikamoinen logiikka, eikö?

Tässä kuitenkin tämän päivän syömiset listattuna:

Kaloreita kertyi siis 1239kcal. Mietin tässä, että onkohan se liian vähän? Kammoksun vähän sitä säästöliekille menemistä.. Pitää varmaan koittaa jostain kaivaa muistinvirkistykseksi tietoa siitä, missä kaloreissa olisi hyvä pysytellä. Toisaalta en ole kokenut nälkää ja olen syönyt omasta mielestäni monipuolisesti maitotuotteita, lihaa ja valkuaista, saanut riittävästi kuituja ja kasviksia ja hedelmiä on tullut myös mätettyä.

Kysymys kuuluukin: Mistä tietää, ettei syö liian vähän?

Ja jaiks, huomenna ois ekan viikon jälkeinen punnitus!!!!!!!!!!!!!!!