Oman projektin pohdintaa (+ Päivä 18. & 19.)

Vihdoin on yövuorot ohi ja alan päästä normaaliin rytmiin :) Yövuoropäivien kalorit olivat siis 1388kcal ja eilen maanantaina 1529kcal. Eli aika hyvät vaikka niitä mietinkin, että kuinka saan pidettyä ne kohtuullisina.

Iltapalaksi kananmuna, raejuustoa, tomaatti (paistamiseen oliiviöljyä) yht. 170kcal

Aivan totaalisesta väsymyksestä alkaa olla jo toivuttu, eilen huomasin että olisi tehnyt mieli syödä ihan kamalasti, olin nukkunut klo 8-12 joten oli aika tokkurainen olo. Onneksi sain pidettyä itseni kurissa, kylässä käytiin illalla ja siellä söin mehujään (70kcal) jota en nyt ihan herkutteluksi laskisi :D Pullat jäivät syömättä enkä maistanut yhtäkään karkkia, jee!


Mulle kyllä sopii tämä kalorinlaskenta. Koen, että jos en laskisi syömisiäni oikeasti todella tarkkaan, niin en osaisi syödä kohtuullisesti. En vaan oikeasti osaa syödä siten, etten lihoisi! Pikku hiljaa annoskokoni nousisi, söisin välipaloja ja herkuttelisin useammin. Huijaisin itseäni syömällä "tervellisiä" ruokia, esim. salaattia, mutta salaatin seassa olisi paljon esim. fetaa ja salaattikastiketta, krutonkeja jne. joten ei se suurina annoksina ja santsikierrosten jälkeen olisikaan enää niin terveellistä :P Leivän päälle rupeaisi menemään enemmän levitettä ja muita lisukkeita, maistelisin mieheltä hänen herkkujaan ja kohta olisinkin syönyt tosta vaan puolet sipsipussista. Kun lähden tuolle tielle, huomaan jossain vaiheessa luovuttavani syömisen suhteen kokonaan. Muistan, että olen aiemmin sortumisen jälkeen ajatellut, että aivan vitun sama, pieleen meni jo niin menkööt sitten. Kun sorruin, niin sorrutaan sitten kunnolla. Silloin häviää kokonaan estot kaikkien herkkujen suhteen. Ja kun kerran annan itselleni luvan vetää överiksi, annan sen tapahtua toistekin, ja aina vaan useammin ja useammin..

Näin se valitettavasti menee, on mennyt jo monen monta kertaa aiemmilla yrityksillä. Miksi niin sitten on käynyt? Epäilen, että olen yrittänyt vetää ruokavalion liian tiukalle, en ole antanut itseni herkutella ollenkaan. Sellaista ei jaksa kauan, vaan touhu alkaa maistumaan puulta. Sellainen kun ei vaan toimi mulla. Siksi syön edelleen leivän päällä sitä ihanaa kipparijuustoa ja metukkaa niin kauan kun haluan. Aivan sama, ettei se ole terveellistä. Kompensoin sen muissa ruuissa. Uskon vahvasti, että tällä systeemillä on oikeasti mahdollista pitää kalorit 1500kcal/päivä, jolloin laihdun väkisin. Ja kun riittävän kauan opettelen sitä, minkä verran on sopiva määrä syödä ja alan luottaa siihen, että osaisin syödä sopivasti ilman jokaisen suupalan laskemista, niin sitten lopetan kaloreiden kanssa säätämisen. Joskus voisin tsekata varmuuden vuoksi, että missä määrissä ne kalorit oikein heittelee, esim. jos tulosta ei synny. Jos alkaa paino nousta, niin sitten pitää aloittaa uudestaan se laskeminen. Onhan se aivan perseestä välillä, kun joutuu punnitsemaan ruokia, mutta tiedän että muuten alan huijaamaan itseäni ja syön liikaa.

Tärkeintä on, että jokainen löytää ITSELLEEN sopivan tavan laihtua (tai mikä tavoite kenelläkin on), jossa uskoo pysyvänsä. Minulle se on kalorien laskenta, joku toinen syö fiiliksen mukaan ja urheilee paljon. Toinen kokeilee vhh-dieettiä, sekin on ihan jees. Pääasia on, että pystyy samalla elämään normaalia elämää, elämä ei voi pyöriä pelkästään dieetin ympärillä. Ja pitää muistaa, että entisiin syömistottumuksiin palaamalla kerää vain pudotetut kilot takaisin. Kyse on siis kokonaan uusien tapojen opettelusta. Ja niitähän ei opi kuin harjoittelemalla. Itse ajattelin ennen dieettiä (dieetti on muuten huono sana koska kyse ei ole pelkästään mistään kuurista, mutta käytän sitä nyt kuitenkin), että en ala laskea kaloreita, kunnes tajusin, että mun on vaan pakko laskea niitä. Muuten syön liikaa tai liian vähän ja homma kusee ennen kuin kunnolla alkaakaan :D

Olipas taas itsestään selvien asioiden jauhamista ja lässynlää höpötystä, mutta noita on välillä ihan hyvä pysähtyä miettimään. Tuli ihan mieleen, kun terveydenhoitaja alkoi selittämään mulle aikoinaan tollaisia asioitaja suunnilleen esittelemään mulle ruokaympyrää ja sanoin hänelle, että näistä asioista on turha jauhaa, koska oikeasti tiedän kaiken tuon jo ennestään ihan kyllästymiseen saakka. En vain halunnut ajatella niitä, koska en ollut valmis tekemään niitä muutoksia joita laihduttaminen olisi vaatinut.

Never seen that before: Ruokaympyrä, ou jeah!! :D

Nyt, kun mietin tätä pitkää prosessia joka on edessäni niin oikeasti tajuan, että tämä homma tulee kestämään. Ennen ajattelin aina, että haluan laihtua mahdollisimman nopeasti ja petyin, kun en pystynyt siihen. Nyt ajattelen, että jos laihdun sen 0,5kg viikossa, niin sehän on 26,5kg vuodessa, puolessa vuodessa n. 13kiloa (ja joo tiedän, että paino ei tipu ihan tuolla tavalla, mutta noin suurin piirtein kuitenkin). Ja miten nopeasti puoli vuotta kuluu, sehän on oikeasti tosi lyhyt aika! Puolen vuoden päästä on heinäkuu, ja jos heinäkuussa painan 71 kiloa, niin olen aivan perkeleen onnellinen. Vaikka välillä ärsyttää tämä suupalojen laskeminen, mutta miten iloinen olen sitten, että onneksi jaksoin laskea niitä hemmetin kaloreita!!!!! Kyllä tämä kaikki on sen vaivan arvoista. Ja jos vielä saisin sen liikunnan tähän projektiin mukaan, niin muutos tapahtuisi vielä nopeammin.. Se se vasta hyvältä tuntuisikin :)


Kuva: http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/ravitsemus-ja-painonhallinta/terveytta-edistava-ruokavalio-itameren-ruokakolmio-ruokaympyra-ja-lautasmalli/0218010-22318