Tässä on siis tämän päivän heikon puoleinen ruokapäiväkirja:
Kaloreita siis huimat 2002! Sen puoleen olen niin pettynyt, että aamupala oli normi, lounaalla söin töissä sopivan määrän ruokaa (ottaen huomioon, että oli ns. juhlaruoka loppiaisen kunniaksi, jätin leivän sekä jälkiruuan kokonaan syömättä).
Töiden jälkeen kuulinkin, että pitäisi illalla lähteä anoppilaan. Ajattelin viisaana likkana kikkailla, ja söin ennen kyläilyä kotona broilerisalaattia, etten sitten kylässä syö nälissäni liikaa tarjolla olevaa ruokaa..
Kuten ruokapäiväkirjasta näkyy, päivällisellä on tullut syötyä mm. lihapullia (jotka olivatkin yllätyksekseni todella epäterveellisiä.) Pelkistä lihapullista onnistuin keräämään yli 400kcal. Tarjolla ei ollut tietenkään mitään vihreää, ei hedelmiä, ei kasviksia, ei mitään mitä oisin voinut hyvällä omatunnolla syödä. Kaiken huipuksi jälkiruoat oli laitettu valmiiksi kulhoihin, joten en kokenut muuta vaihtoehtoa kuin syödä se itselle laitettu annos! Onneksi jälkkäri oli sentään puolukka-vispipuuroa ja marjoja, eli ei mikään hurja kaloripommi...
Kahvin kanssa menin sitten täysin lankaan.. Tarjolla oli kevyttä kääretorttua (anoppini on myös dieetillä, joten sen puoleen minua onnisti). Halusin myös välttämättä maistaa lanttukukkoa, jota en ollut ennen maistanut. Täysin turha kokemus näin jälkeenpäin ajateltuna. Kahvin ja saunan jälkeen otin vanhasta tottumuksesta mehujään, ja pitihän sitä maistaa kaksi konvehtia, niitä makuja kun en ollut ennen maistanut kiitos After eightin uuden konvehtirasian.
Kiloklubi-sivusto taputtelee päätäni tämän päivän päätteeksi keltaisilla palloilla. Ihme kyllä, tältä päivältä on jäänyt sentään 140kcal energiavaje, eli ei tässä ihan lihomaan olla kuitenkaan päästy. Fiilis tällaisen päivän jälkeen on kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä.
Inhottaa, kun en osaa kieltäytyä vieraissa paikoissa ylimääräisistä ruuista. Tekisi mieli syyttää muita ja sanoa, että miksi tarjoatte vain tuollaista ruokaa, mitä en tällä hetkellä oikein "saisi" syödä. Jos olisin jäänyt kotiin niin tiedän, että olisin syönyt normaalin päivällisen sekä iltapalan ilman herkuttelun himoa. Kotona olen saanut olla rauhassa mieliteoilta mutta HETI kun astun ovesta ulos niin siitä alkavat haasteet. Pitäisi varmaan lukittautua kotiin eikä nähdä ketään tai vierailla missään, niin säästyisin näiltä epäonnistumisilta. Toisaalta tiedostan myös erittäin vahvasti sen, että eihän kukaan niitä lihapullia minun suuhuni laittanut, ihan itse olen kaiken ruuan tänään syönyt.
 |
| http://ruoka.fi/reseptit/narpiolainen-lihapullakastike |
Toki jos jotain positiivista täytyy tästä päivästä repiä, niin tarjolla olisi ollut paljon muitakin herkkuja kuten pullaa, karkkia ja kasapäin konvehteja. Aiemmin olisin syönyt myös paljon suuremman annoksen pääruokaa (niin hyvältä se maistui) ja olisin varmasti kahvipöydässä ottanut toisenkin torttupalan, konvehdeista puhumattakaan! Mielessä oli kuitenkin jonkinlainen ajatus siitä, että syö nyt edes kohtuullisesti! Saatiin kotiin viemisiksi vielä kaksi konvehtirasiaa (ettei vaan lopu suklaa kesken). Sen voin luvata ja vannoa, että niihin suklaisiin en kajoa! Olihan minulla jo ennestäänkin kotona joulusta jääneitä suklaita eikä ole tehnyt niitä mieli popsia.
Kysymys kuuluukin, miten pääsette epäonnistuneen päivän jälkeisestä morkkiksesta eroon? Sekä miten itse toimit tilanteissa, kun olet kylässä ja pöytä notkuu kaikkea epäterveellistä?
Kyläilyt on välillä vähän hankalia, tiedän sen itsekin kun mieheni vanhemmat asuvat tuossa 100 metrin päässä ja joka viikko kutsuvat sinne syömään ja kahvittelemaan. Onhan se vähän epäkohteliasta kieltäytyä kääretortuista ja muista tarjottavista, mutta itse ainakin koen sen olevan helpompaa kun mieheni vanhemmat tietävät laihdutuksestani. Tiesivät jo vuosi sitten tammikuussa kun aloitin 75kg:n painosta taas jatkamaan jo hyvin alkanutta pudotusta. Toki ymmärrän, ettei välttämättä ole kiva kailottaa kaikille laihduttamisesta, varsinkin jos takaraivossa on muistot entisistä laihdutusyrityksistä. Mutta itselläni se on ainakin auttanut kun KAIKKI tietävät painonpudotuksestani! Siis kirjaimellisesti koko Suomen kansa, ketkä lukevat laihdutusblogeja. ;D
VastaaPoistaMutta nyt nokka kohti eteenpäin! Kyläilyjä tulee vielä monia eteen ja kerta kerralta se oma itsekurikin siitä kehittyy! Itseäni ei enää kyläilyt yms pelota. Syön kyllä kaikkea mitä tarjotaan, mutta otan vain puolet siitä, mitä normaalisti ottaisin ja pureskelen hitaasti niin en ole ensimmäisenä lautanen tyhjänä ja joku on heti tarjoamassa lisää! Kyllä itseänikin pelottaa hirmuisesti tuonne messuille lähtö, mutta olen päättänyt selviytyväni siitä ja paino putoaa kyllä reissullakin! :)
Kiitos tosi kivasta vastauksesta! Nämä poikaystävän vanhemmat ovat kyllä ennenkin kuulleet kun mulla on ollut käynnissä millon mikäkin dieetti, ehkä siksi ei heti taas tehnyt mieli kertoa "hei laihdutan taas!", juuri niiden niiden aikaisempien epäonnistumisien takia. Täytyy kyllä kertoa heille tästä niin säästyn jatkossa turhilta syömispaineilta.
PoistaJa kiitos tuosta vinkistä, pitää siis syödä tosi vähän ja todella hitaasti ;)
Ja Sanna, uskon vahvasti että tuolla itsekurilla ja päättäväisyydellä mitä sulta löytyy niin selviät kyllä messuista vallan mainiosti! :)
Mä tiedän ton tunteen. Varsinkin, kun kutsu tulee noin yllättäen. Oikeestaan ainoa tapa tuosta "selvitä" on se, että ajattelee tuollaisten päivien olevan jokaisen osa elämää.
VastaaPoistaTosiaan niinkuin sanoit, olisit voinut lukkiutua kotiin ja olla menemättä ja näin ollen säästynyt turhilta kaloreilta. Luulen kuitenkin, että jälkikäteen olisi harmittanut enemmän kuin nyt nuo syödyt kalorit.
Silloin pahimmassa syömishäiröissäni en tavannut enää ketään. Olin kotonani ja mussutin omia "sallittuja ruokia" ja laihduin. Ja muistanko noista ajoista, että "voi kun oli ihanaa aikaa, kun sain syödä keskenäni ruokaa, josta itse päätin mitä söin"? Ei, mä katselen ystävien vanhoja valokuvia tuolta ajalta, eikä niissä kuvissa näy vilaustakaan musta. Syynä, etten ollut paikalla. SE kaduttaa etten ollut paikalla, eikä ne hetket jolloin olen buffetissa syönyt ylimääräistä kavereiden kanssa hauskaa pitäen. Elämästä pitää muistaa myös nauttia!
Nyt vaan tänään jatkat terveellisesti ja unohdat eilisen :)
Kiitos tsemppaavasta vastauksesta! Itseänikään ei houkuttele ajatus, että jämähdän kotiin lihomisen pelossa. Ja muistaakseni aloitin laihduttamisen enkä erakoitumista :D Samalla koitan etsiä myös kivoja asioita sen tilalle, että olen aina viihtynyt sohvalla napostellen ja telkkaria tuijottaen. Niitä ideoita tuskin löytyy jos istun vaan kotona. Ei se auta muu kuin nostaa leuka rinnasta ja mennä eteenpäin! :)
Poista