Miten tähän on tultu?

Eilen nauhoitin Liviltä Söin itseni hengiltä- dokumentin. Ohjelma kertoo kuvassa olevasta tytöstä, kuka eli viimeiset 10 vuotta elämästään omassa huoneessaan, koska ei kokonsa vuoksi pystynyt liikkumaan. Tyttö siis kuoli lopulta ylipainosta johtuvista syistä.
Surullisinta dokumentissa oli katsoa sitä, kuinka tyttö tilasi ruokaa netistä (mm. karkkia ja kaikkea epäterveellistä) ja jatkoi syömistä täysin tietoisesti riskeistä huolimatta. Tyttö ei pystynyt kontrolloimaan ollenkaan syömistään.


Dokumentti pisti miettimään omia taustojani kilojen kertymisen suhteen. Voin ilokseni todeta, että oma tilanteeni ei yllä olevaan tyttöön verrattuna ole ongelma eikä mikään. Kun ylipainoa on about 20kg, on asialle vielä helppo tehdä jotain, eikö? Jotkut ihmiset ovat vieläkin kookkaampia ja ylipainoa voi olla monta kertaa enemmän kuin minulla on. Oikeasti, kyllähän nyt parikymppisen nuoren naisen on pystyttävä tekemään asialle jotain! En todellakaan halua, että muistelen 40vuotiaana, että voi kumpa olisin silloin tehnyt painolleni jotain.

Tämä pistääkin miettimään, mikä on oman ylipainoni taustalla? Kilot ovat kertyneet, kuten tavallisesti, hiljaa hiipien, vähän kuin huomaamatta. Mitä on siis tapahtunut vuosien varrella?

2009

Tuona vuonna koin jo olevani selvästi ylipainoinen. Valmistuin keväällä ylioppilaaksi ja muistan, että valmistumiskuvia ottaessa en pitänyt kokovartalokuvista. Painoin tuolloin muistaakseni kuitenkin alle 70kg? Painoindeksi on ollut vähän yli 25 luultavasti. Loppuvuodesta 2009 muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja pidin välivuotta opiskelusta. Tein siivoushommia ja nautin omasta uudesta elämästä, vihdoin koin olevani itsenäinen kun en enää asunut kotona!

2010

Muistan havahtuneeni, kun tajusin lihonneeni yli 70kg painoiseksi. Vaaka näytti jossain vaiheessa vuotta 73kg mutta en kuitenkaan muista, että olisin liiemmin tehnyt asialle mitään? Olin edelleen siivoushommissa ja koin paineita sen suhteen, etten ollut vielä päässyt opiskelemaan lukion jälkeen.
Kesällä 2010 sain opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta eri paikkakunnalta. Muutin siis syksyllä n. 100km päähän kotikaupungistani, eikä muutto ollut painon kannalta hyvä idea. Söin opiskelijan budjetilla mitä sattuu, nuudeli-nugetti yhdistelmä on jäänyt erityisen hyvin mieleen.. Paino nousi syksyn aikana reilusti, ja rikoin kasilla alkavat lukemat. Silloin ajattelin, että nyt tähän on tultava muutos!!
Aloitin kämppäkaverini kanssa Cambridge-dieetin, jossa syödään päivän aikana 3xpussikeittoa. Kroppa menee ketoosiin muutamassa päivässä, nälän tunne häviää ja paino tippuu nopeasti ja paljon. Sain tuolla menetelmällä tiputettua painon n. 73kiloon ja olin super tyytyväinen. Harmikseni en vain tajunnut, että tuolla menetelmällä ei saada aikaiseksi mitään pysyvää. Eihän kukaan OIKEASTI voi syödä pelkkiä pussijuomia/keittoja, mitkä eivät ole minkään makuisia. Ruokavalio on kaikkea muuta kuin maistuva ja monipuolinen. Tuollaisella menetelmällä normaalin arjen eläminen on mielestäni liian vaikeaa. Varsinkin sellaiselle ihmiselle, kuka ei halua kailottaa laihduttamisesta kaikille lähellä oleville ihmiselle, ei sovi tuollaiset pussikeitot ollenkaan.
Puolen vuoden opiskelun jälkeen sain siirron kotikaupunkiini ja pääsin muuttamaan takaisin poikaystävän kanssa yhteen, ja kävin koulua siellä missä halusinkin. Tässä rytäkässä en enää jaksanut keskittyä laihdutusprojektiini ja kilot palailivat pikkuhiljaa takaisin, ja paino senkun jatkoi nousemistaan...

2011

Olin keväällä ehtinyt kerryttää painoa todella kiitettävästi. Kesällä ahersin kesätöissä kahvilassa, söin töissä tarjolla olevaa ruokaa ja otin rennosti. Poltin tuolloin vielä aktiivisesti tupakkaa, mitä olin tehnyt n. 6 vuoden ajan. Sitten tapahtui jotakin. Jouduin työnantajan puolesta pakolliseen työhöntulotarkastukseen, johon kaikki työntekijät siis joutuivat. Käynti kammotti minua koska tiesin, että tarkastuksessa joutuu punnitukseen. Toisaalta olin hyvilläni käynnistä, koska olin jo jonkin aikaa epäillyt että kilpirauhasessani voisi olla jotain häikkää. Terveystarkastus käänsikin kelkkani kokonaan monen asian suhteen.
Minulla tosiaan todettiinkin kilpirauhasen vajaatoiminta, jota olin itsekin epäillyt. Yllätyksenä jouduin aloittamaan myös ns. rasvalääkkeet, koska triglyseridiarvoni olivat pilvissä. Myös kolesteroli oli koholla. Vaaka näytti tuolloin n. 85kg. Vastassani oli kokenut ja tiukka mieslääkäri, kuka läksytti minua oikein kunnolla. En voi olla enemää kiitollinen hänelle mitä olen! Hän tyrkkäsi minulle reseptit kouraan, käski lopettaa tupakoinnin saman tien ja vaihtamaan e-pillerit johonkin toiseen menetelmään. Lähdin lääkärikäynniltä pöyristyneenä kävelemään autolle. Autossa purskahdin itkuun, kerroin poikaystävälle että pitääkin ajaa apteekin kautta kotiin ja ainiin, lopetan tupakoinnin NYT. Tupakointi tosiaan loppui, apunani käytin nikotiinilaastareita ja alkuaikana join päivän aikana yhtä monta kupillista teetä kuin olisin polttanut tupakkaa :D Ennen lääkärikäyntiä olin edeltävänä iltana ajatellut, että eipäs ole vähään aikaan ollut halua lopettaa tupakointia.. Muistan sen kuin eilisen, kun kävelin lääkärikäynnille ja poltin tupakkaa tietämättä sen olevan viimeinen.
Syksyllä aloin käymään opiskeluterveydenhuollossa kontrolleissa kilppariarvojen ja rasva-arvojen suhteen. Samana syksynä aloitin myös käymään terveydenhoitajan juttusilla, jonka oli tarkoitus olla tukenani painonpudotuksessa. Joudun tuolloin miettimään paljon syömistapojani ja aloitin kaloreiden laskun. Paino lähtikin putoamaan rauhalliseen tahtiin. Kävin ahkerasti salilla ja salirteeni tuotti tulosta. Syksyn aikana paino siis kävi huippulukemassaan eli 88,1kg. Toisaalta olin samaan aikaan niin tyytyväinen siitä, että olin onnistunut lopettamaan tupakoinnin, että en jaksanut murehtia painonnousua niin paljon.

2012

Jatkoin terveydenhoitajan luona käymistä ja paino jojoili 80-82kg välillä. Opiskelupaineet olivat kovat, koulupäivät olivat pitkiä ja opinnäytetyön suunnittelu alkoi myös keväällä. Tuntui, että olin aivan ylikuormittunut, mutta yritin käydä kuntosalilla edes kerran viikossa. Lopulta kävin viimeisen kerran terveydenhoitajan luona ja tulimme siihen tulokseen, että nyt ei ole sopiva aika keskittyä laihduttamiseen. Olin kuitenkin sitä mieltä, että olisi tärkeää saada pidettyä paino edes samassa eikä lihoa lisää. Paino oli siihen aikaan n. 82-83kg. Tein paljon töitä koulun eteen, ja sama meno jatkui kesän jälkeenkin. Kesällä aloitin VHH-dieetin, jonka avulla sain painon pidettyä aisoissa.
Syksyllä aloitin kaverin kanssa kuntonyrkkeilyn. Olen aina pitänyt nyrkkeilystä, taustalla on pari vuotta potkunyrkkeilyäkin. Aloitin myös Jutta ja superdieetit-ohjelmasta tutun nettivalmennuksen, josta pulitin 80€. Syksyllä kävin ahkerasti opiskelun ohella sekä nyrkkeilemässä että kuntosalilla. Jälkeenpäin ihmettelen, miten ehdin tuon kaiken. Koulupäivät olivat superpitkiä ja opinnäytetyön suunnittelu vei kamalasti aikaa. Jouduin loppusyksystä patistamaan itseäni nyrkkeilytreeneihin, koska kavereni innostus harrastusta oli lopahtanut täysin.

2013

Heti tammikuun alussa rupesi alaselkäni oireilemaan. Alaselkäni ilmeisesti revähti (?) jonka seurauksena en pystynyt käymään salilla enkä nyrkkeilyssä. Parin viikon levon jälkeen uskaltauduin uudestaan treenaamaan, ja selkä kipeytyi uudestaan pahasti. Kävin lääkärin luona sekä fysioterapeutilla ja sain ohjeita, joilla treenata syviä vatsalihaksia sekä lantionpohjanlihaksia alaselkää tukemaan. Selkä pysyi suht hyvänä, muutamia revähdyksiä lukuunottamatta.
Koulupaineet olivat kovat, koska tavoitteena oli valmistua keväällä 2013. Salilla kävin kuitenkin säännöllisesti kevään aikana ja paino ei päässyt nousemaan. Jatkoin osittain sellaista ruokavaliota, jossa välttelin hiilareita ja söin enemmän kasviksia. Valmistumispaperit sain käteen toukokuussa 2013 ja aloitin oman alan työt.

Kesällä 2013 huomasin, että jokin muutos oli tapahtunut ruokatottumuksieni suhteen. Osasin paremmin rajoittaa syömistäni enkä ahminut ruokaa tolkuttomasti. Mieleni ei tehnyt enää herkkuja samoin kuin ennen. Kesällä tein paljon töitä ja taustalla oli muuttoprojekti omakotitaloon. Elokuussa muutimme poikaystäväni kanssa uuteen kotiin ja pari viikkoa sen jälkeen hankimme bichon frise-rotuisen koiran. Syksy meni töitä tehden ja kotona koiran kanssa olemiseen. En käynyt salilla kertaakaan syksyn aikana, mutta onnistuin pitämään painon 82kg. Painoni ei ollut siis noussut melkein kahteen vuoteen.
Marras-joulukuussa innostuin yövuoroissa lukemaan laihdutusblogeja ja sain kipinän. Pitäisikö minunkin kokeilla? Hekin ovat onnistuneet, onnistuisinkohan minäkin? Blogin kirjoittaminen alkoi tuntua houkuttelevalta ajatukselta ja koin, että laihduttaminen olisi siten mielekkäämpää kuin yksin hiljaa puhisten. En ole ikinä puhunut ystävilleni paino-ongelmistani. En oikeastaan edes usko, että normaalipainoinen ihminen voisi tajuta sitä, miltä ylipainoisena olo tuntuu. Varmasti moni ajattelee, että ylipainoiset ovat patalaiskoja ja välinpitämättömiä, jotenkin saamattomia ihmisiä. Eikä sillä, olen ajatellut itsestänikin niin. Olen miettinyt, mikä hitto mua vaivaa, kun en osaa tehdä tälle painolleni mitään? Miksi se on niin vaikeaa? Miksi en voisi olla kuten ne, ketkä syövät mitä tahansa eikä se näy missään?

Siinä ovat siis minun viime vuotiset taustani painon suhteen. Jossittelu on turhaa, tehty mikä tehty. Se mihin pystyy vaikuttamaan on se, mitä tekee NYT. Vain tuleviin valintoihin pystyy vaikuttamaan, eli eikö siihen kannata keskittyä ja panostaa?

Tämä postaus oli pitkä ja uuvuttava, onnea vain jos joku jaksoi lukea tämän koko tarinan :D