Tykkäätkö vartalostasi?

Sain Sarah Suomalaisen blogista haasteen kertoa kolme hyvää asiaa kropastani. Usein tuntuu, että peiliin katsoessa katse kiinnitty heti ongelmakohtiin, mutta onneksi on jotain hyvääkin :)

1) Selkä. Laihtumisen myötä olen alkanut pitämään selästäni etenkin sivulta katsottunut. Selkämakkarat ovat sulaneet, joten näytän paljon sutjakammalta kuin ennen.

2) Pohkeet. Mulla on luonnostaan lihaksikkaat jalat, ja pohjelihakset erottuvat selvästi kun jännitän niitä.

3) Kyynärvarret. Ne on ollut mulla myös aina kivan malliset, ei sellaset rimpulat vaan enemmänkin vahvan näköiset. Kyynärpää näyttää myös jäntevältä, josta pidän :)


Jätän nyt avoimen haasteen kaikille niille, jotka näkevät itsessään enemmän huonoja kuin hyviä puolia. Itse nimittäin meinasin jatkaa tätä postausta kertomalla kohdista, joista en pidä.. Aika mönkään olisi mennyt :D Jotenkin helpompi tilittää ongelmakohdista, mutta ei tässä postauksessa :)

3. Viikkoyhteenveto

Pakko tähän alkuun todeta, että aika menee kyllä tosi nopeesti! Nyt takana kolme viikkoa treeniä ja eilen maanantaina pyörähti neljäs viikko käyntiin. Paino kolmen viikon jälkeen 75,1kg, eli painoa lähtenyt kolmen viikon aikana tasan 1kg. Ja kyllä, kuulostaa ja myös tuntuu vähäiseltä, mutten anna sen lannistaa. Ja näin tiedoksi, tänään tiistaina vaaka näytti 74,8kg eli ota nyt oikeesti tosta vaa'asta selvää :D Kohta pääsen oikeesti tekee sen -10kg postauksen, jee!

Tuo -1kg tulos saa mut tekemään kyllä nyt ihan oikeasti jotain muutoksia tuohon safka puoleen. En halua, että ruokavalio olisi nyt hidasteena tulosten syntymiselle, koska treenikin on kohdillaan. Muutan mm. rasvoja saantia siten, että käytän enemmän öljyjä ja vähennän kovia rasvoja. Esimerkiksi jätän leivän päältä ton oivariinin nyt kokonaan pois ja lataan leivän päälle enemmän leikkelettä ja kasviksia. Ruoanlaitossa käytän paljon maustamatonta kanaa, erilaisia kasviksia ja hiilarit tulisi riisistä, pastasta tai perunasta. Kanan paistossa käytän tietysti öljyä. Kananmunat pääsee myös ruokavalioon :) Rasva-aineenvaihdunnan kannalta pitää pitää huoli siitä, että tulen kuitenkin saamaan riittävästi hyviä rasvoja, kunhan karsin nyt ne turhat mätöt pois..

Tässä suosimiani ruokia myös jatkossa:

Tästä voisi kyllä myös luopua, huomenna mennään kauppaan niin jospa saisin tälle seuraajan

Tää on mietinnässä, paskaltahan se maistuu kun tuli yhteen aikaan vedettyä aina tuota mutta en nyt tiiä :D

Ah tää on vaan niin paljon parempaa <3

Tässä voisi olla vaihtoehto tolle Kippari juustolle

Nämä on kivoja ja helppoja, mutta ei paras mahdollinen. Voi vaihtua kyllä perus kaurahiutaleisiin

Tätä pitäisi tankana se n. 3 litraa päivässä

+ kaikki muut wokki vihannekset sekä myös toki tuoreet setit!

Aattelin, että ajoittain laiskana kokkaajana aijon turvautua näihin purkkiversioihin

Vähän makua ruokaan :)

Omega-3 myös tabuista

Kuvat: Google kuvapalvelu

Sellaset setit, mitäs ootte mieltä? :) Tuo on aika perusrunko, ja toki töissä syön sitten mitä on tarjolla.

Kaikki irti vapaapäivistä!

Nyt saa tuulettaa, viime viikkona joka päivä töitä (paitsi pyysin torstain palkattomaksi vapaaksi, koska työllistin itseni muissa velvollisuuksissa, salaperäistä) ja nyt kolmen yövuoron jälkeen KOLME VAPAATA! Eli töihin pitäisi kammeta vasta perjantaina iltavuoroon, wuhuu! :)

Käytin yövuoroni hyväksi ja luin yhtä aivan helvetin inspiroivaa blogia fit fashionista. Inspiroiduin niin mielettömästi tämän mahtityypin teksteistä, että sain ihan uutta pontta (ainakin näin ajatuksen tasolla). Haluan saada kaikki irti tästä 12 viikon tapout jaksosta, josta on kulunut muuten jo 3 viikkoa, hui! Ruokavaliolle on nyt ehdottomasti tehtävä jotain, jotta pääsisin parempiin tuloksiin. Eikä sillä, että tavoittelisin nyt mahdollisimman suurta painonpudotusta, vaan erilaista peilikuvaa. Ymmärrän nyt ehkä oikeasti ensimmäistä kertaa (jep), että se vaaka ei ole todellakaan mikään absoluuttinen totuus. Miksi sen tajuamiseen meni näin kauan? No hitto vieköön siksi, etten ole koskaan ennen treenannut näin paljon kuin nyt. Ja koska treenaan nyt sen 6krt/vk eikä painoa ole lähtenyt kuin n. 1kg kolmen viikon aikana, niin en todellakaan voi jäädä suremaan mitään kilomääriä. Olen vetänyt treenit hyvällä sykkeellä, olen jopa innostunut niistä, kaloreita kun lasken niin ne ovat pyörineet siellä 1700-1800kcal paikkeilla. Eli kaiken järjen mukaan teen tämän nyt aika hyvin.

Ainut asia on se, että haluaisin muuttaa ruokavalioni sisältöä. Enemmän kasviksia, vähemmän leipää, lisää parempia rasvoja... Mun pitäisi nyt saada otettua itsestäni niskasta kiinni ja alkaa nähdä vähän enemmän vaivaa tuon ruoka-asian suhteen. Ja mitä nyt olen huomannut tässä viimeisen puolen vuoden aikana teidän blogeja lukiessa, niin terveellisen ruuan tekeminen ei ole yhtään enemmän aikaa vievää kuin minkään muunkaan. Oon siis itsekin niitä tehnyt, mutta nyt tuntuu jääneen vähemmälle.


Hyvä esimerkki, miten päiväni ovat menneet ruokailujen suhteen:

Klo 9.30 eka aamupala (elovenapuuro 35g + 100g raejuustoa 2%)

Treeni ~45min

Suihkuun

Klo 11.30 toinen aamupala (kahvi, ruisleipä x2, leipien päälle yhteensä oivariinia 20g, 1x kipparijuusto, 2x ohuen ohut leikkele, tomaattia n. 50g)

Klo 13-14 välillä töihin

Töissä kahvi, jos nälkä niin naukkailen jossain välissä kotonta tuomaa evästä (maitorahka 250g, ananasmurska prk, sokeriton mehukeitto 100g)

Klo 16.00 päivällinen, mitä sattuu olemaan tarjolla, yleensä ihan perusruokia. Lisäksi salaattia ½ lautasta, salaattikastike, lasi maitoa.

~Klo 20.00 loput eväästä (maitorahka setti^^)

~Klo 22.30 iltapala kotona (kaksi palaa ruisleipää eli sama setti kuin aamupala)

Tollanen on mun tosi tyypillinen päivä, jos olen iltavuorossa. Käytännössä mulla jää siis lounas väliin. En vaan ole osannut mahduttaa sitä mun päivään, tuntuu että menee koko aamu sekaisin jos pitää vielä joku lämmin ruoka vetässä naamariin.

Takaisin asiaan..

Mulla on nyt käytännössä neljä päivää suunnitella mun ruokia, valmistaa niitä, laittaa pakastimeen, pakata eväskippoihin, käydä taas kaupassa jne. Yritän keksiä nyt jonkin järkevän vaihtoehdon noille mun ainaisille leiville (okei 2 palaa leipää kuuluu mun aamupalaan, siitä en luovu). Pääruoat voisivat olla ihan perussettiä, kanaa tai jauhelihaa, pastaa/riisiä/perunaa, salaattia/wokki vihanneksia. Lisäksi lihalle voisi olla kastike, ja kun en ole mikään kastikemestari niin ihan perus purkkisetit voisi toimia. Ennen olin niitä jotenkin vastaan kun ne on niin eines kamaa, mutta jos saan niillä (ainakin näin aluksi) ruuista maistuvia niin what ever ihan sama! :D

Treeneistä sen verran, että ne aijon vetää ensi viikolla niin perkeleen hyvin ettei mitään tolkkua! Lisäksi kävisin mielellään koiran kanssa vähän pidemmillä lenkeillä jotta saisin sitä perus aerobista liikuntaa mukaan. Enkä vain siksi että saisin liikuntaa, vaan myös omasta vapaasta halustani lähden mielellään lompsimaan :)

Muutoskuvat!

O-ou. Päätin nyt repäistä ja pistää kauhugalleriaa pystyyn. Nyt on ehkä ensimmäistä kertaa se hetki, kun tämän uskallan tehdä ja voin vain todeta, että onhan tosta rungosta jokunen kilo sulanut ja kuoppa sekä kumpare tasoittunut. Vasemman puoleiset kuvat olen ottanut siis aivan projektin alussa tammikuussa 2014. Oikean puolimmaiset kuvat otettu heinäkuun 21.päivä. Oikean puolimmaiset kuvat ovat mulle myös vertailukuvia tapout-treeniä varten jotta voin verrata 12 viikon jälkeen, miten kroppa tulee muuttumaan.

Mutta takaisin noihin kuviin. Alkupaino tammikuussa 84,4kg. Toisessa kuvassa paino 76,1kg eli eroa yhteensä 8,3kg. Oon kiinteytynyt aika reilusti ja paino on lähtenyt oikeista paikoista. Enhän mä voi olla kuin tyytyväinen :)

2.1. - 21.7.14 (6kk 3vk)

2.1. - 21.7.14 (6kk 3vk)

2.1. - 21.7.14 (6kk 3vk)

Seuraavaksi puhun siitä, mitä fiiliksiä muutoskuvat mussa herättää. Puhun omasta kropastani enkä arvostele muiden vartaloita tai niiden muotoja.

Noita kuvia kun katsoo niin alkaa todellakin hahmottamaan, että ei perkele kuinka kroppa onkin muuttunut! Olen toki huomannut laihtuneeni aiemminkin mutta kyllä noissa kuvissa se jotenkin konkretisoituu. En TODELLAKAAN halua tuohon tammikuiseen takaisin enään IKINÄ! Vähättelen jos sanon että viihdyn nykyisessä kropassani paremmin kuin entisessä :D Väkisinkin tulee mieleen, että miksen ole tehnyt tänä aiemmin? Jos mulle oltais näytetty nämä kuvat vuosi sitten, olisin takuun varmasti aloittanut ainakin harkitsemaan vakavasti laihduttamista. Ei sitä tammikuussa voinut kuvitella sitä, miltä tulee heinäkuussa näyttämään. Ja oikeesti, en olisi uskonut että pystyn tähän ihan oikeesti. Nyt uskon, kun olen sen jo tehnyt. Toki matkaa on vielä jäljellä mutta tilanne on kyllä aivan eri kuin aiemmin. Tässä matkan varrella on tullut jopa sellainen asia mieleen, että missäköhän vaiheessa olen sitten oikeesti tyytyväinen kroppaani (enkä pelkästään silloin tällöin riippuen mitä on päällä tai mitä on syönyt)? Mitä jos en missään vaiheessa ole tyytyväinen vaan haluan aina olla laihempi tai lihaksikkaampi?

Katsotaan sitten 12.10 uudet muutoskuvat 12 viikon treenin jälkeen, veikkaan että jotain muutosta on todellakin luvassa! ;)

Itsekäs vai itseään arvostava?

Aloin pohtimaan viimeistä vuotta elämässäni ja olen alkanut huomaamaan, että jotain on selvästi muuttunut. Mutta miten ja mistä johtuen?

Kerron hiukan taustaa minusta. Olen aiemmin kokenut itseni usein tiettyjen ihmisten seurassa jollain tapaa huonommaksi. En ole osannut arvostaa itseäni näiden ihmisten seurassa. Heidän seurassaan en ole pystynyt olemaan oma itseni, ja käytökseni on muuttunut epävarmaksi ja oloni on ollut kömpelö. Ero on selvä siihen verrattuna millainen olen silloin, kun ympärilläni on sellaisia ihmisiä, jotka mielestäni hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen ja pitävät minua hyvänä tyyppinä.

Millainen sitten olen hyvien ystävien seurassa? Olen oikeastaan se porukan hauskuuttaja mutta myös järjen ääni. Toisinaan lähden helposti mukaan hölmöihin juttuihin ja jälkeen päin ihmettelen, että voi luoja mitä tuli taas tehtyä. Heitän yleensä todella paskaa läppää ja iloitsen siitä, jos saan ihmiset nauramaan. Olen usein hyvällä tuulella ja koen olevani ystävällinen. Huomaan, että hymyilen ihmisille hyväksyvästi enkä ole töykeä. Uusien tuttavuuksien kanssa en ole yhtä vapautunut vaan saatan tunnustella hiukan aluksi, millainen toinen on ja ollaanko samalla aaltopituudella. Toisaalta olen myös se kuka kuuntelee, pohtii asioita mielellään syvällisesti ja on valmis etsimään ratkaisuja erinäisiin asioihin. En kuitenkaan ole mikään pelastaja joka uhrautuu kaikkien vuoksi keinolla millä hyvänsä tai omalla kustannuksella. Arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että otetaan toiset huomioon. En voi sietää sitä, jos puhutaan toisen päälle eikä kuunnella toista loppuun. En myöskään ymmärrä sitä, jos ihminen ei pysty asettumaan toisen asemaan vaan pyrkii aina tavoittelemaan omaa etuaan. Pyrin siihen, että asioista voisi puhua suoraan ja olen siinä mielessä yksioikoinen, turha draama ja asioiden pyörittely on turhaa jos asiat voidaan hoitaa yksinkertaisemmin.

Sitten minussa on myös toisenlainen puoli. Sellainen, joka ei osaa puolustaa itseään tai sano takaisin tilanteissa, joissa pitäisi olla toisen kanssa eri mieltä. Epävarma, joku miettii jatkuvasti sitä, kuinka tyhmältä varmasti näytän, onkohan paitani huonosti, näytän varmasti ulkopuoliselta. Tunnen oloni epämukavaksi enkä todellakaan vitsaile normaaliin tapaan vaan olen paljon hiljaisempi. Luen toisten ilmeitä ja löydän ihmisistä merkkejä siitä, etteihän he ole kiinnostuneita minusta. Ja kun tuntee olonsa tuollaiseksi, en todellakaan koe olevani helposti lähestyttävä.

Kun omaa käytöstään "joutuu" muuttamaan niin radikaalisti niin alkaa jossain vaiheessa väkisinkin miettimään, Mikä järki tässä on??

Monen vuoden ja monen mutkan jälkeen päätin katkaista tämän kierteen. Se vaati muun muassa yhden pitkäaikaisen kaverisuhteen päättymistä. Aluksi tätä oli vaikea käsitellä ja jouduin usein miettimään, miten minun pitäisi toimia. Pitäisikö minun kuitenkin yrittää sopia riita vai antaa vain yksinkertaisesti asian olla? Koin lopulta asian siten, etten pysty enää välejä pelastamaan, enkä toisaalta enää halunnutkaan.

Tämän ihmisen kanssa koin, että jouduin olemaa jatkuvasti varuillani niin tekemisieni kuin sanomisieni suhteen. Jatkuva epävarmuus siitä, milloin taas suututan toisen ja joudun pyytelemään anteeksi asioita, joita en kokenut syykseni. Jos yritin kertoa joskus sen, mitä minulle kuuluu, en saanut vastakaikua vaan puheenaiheen vaihdoksen toisen omiin asioihin. Tuntui, kuin toista ei olisi kiinnostanut pätkääkään, miten minulla menee tai mitä minä ajattelen.

Lopulta aloin pikku hiljaa hyväksymään tämän menetyksen. Aloin huomaamaan, että minun on jopa parempi olla ilman tätä ihmistä. Taakka oli vierähtänyt pois harteiltani kun huomasin, ettei minun tarvitse enää jatkuvasti miettiä, kelpaanko tällaisena vai en.

Helpotuksen tunne oli suunnaton. Aloin miettimään asioita, mitkä ovat elämässä oikeasti tärkeitä ja minkä eteen kannattaa tehdä töitä. Mitkä asiat taas ovat niitä, mitkä vaan kuluttavat ja rasittavat. Sain huomata, ettei sellaisia asioita kannata ylläpitää, vaan niistä pitää opetella luopumaan.

Ystävyyssuhteet eivät ole ikuisia. Mitä järkeä on viettää aikaa ihmisen kanssa, kenen kanssa ei ole hyvä olla ja ystävyyssuhteen ylläpito vaatii liikaa voimia. Eikö aikuisena voi itse päättää, kenen kanssa on tekemisissä (lukuunottamatta esim. työkavereita jne.). Ystävyys pelkästä velvollisuuden tunteesta on hullu ajatus, mikä ei mielestäni vastaa siihen, mitä ystävyydellä ylipäätään tarkoitetaan ja tavoitellaan.


Mikä sitten on muuttunut? Olen ymmärtänyt sen, että olen muuttunut enkä ole sama ihmisen kuin kymmenen vuotta sitten. Myös toiset ovat muuttuneet ja menneet omissa elämissään eteenpäin. Ihmisten muuttuessa ei välttämättä ole enää yhdistäviä tekijöitä ja ystävyys voi hiipua. Sen kanssa oppii elämään, ajan kanssa. Olen käyttänyt aivan liikaa aikaa murehtimalla sitä, kuinka saisin jotkut ystävyyssuhteet kestämään. Mutta eihän minun tarvitse. Viime vuosien varrella olen itsekin tutustunut uusiin ihmisiin, joiden kanssa minulla on yhdistäviä tekijöitä ja olemme samalla aaltopituudella. Totuus kuulostaa karulta, mutta on paljon helpompi luopua jostain vanhasta jos tilalle on jotain uutta mielekästä. Pätee ehdottomasti myös kaverisuhteissa.

Tällä hetkellä koen helpotusta siitä, etten enää stressaa niin paljon turhista asioista. Ajattelen enemmän siten että asioihin joihin pystyy ja on tarvetta vaikuttaa, niin niiden eteen kannattaa tehdä töitä. Jos jokin asia ei toimi, muuta se. Jos et halua kahvitella jonkun kanssa, niin älä sitten kahvittele. Pidä enemmän yhteyttä niihin ihmisiin, joiden seurassa oikeasti viihdyt. Tee sellaisia asioita, joista nautit. Älä odota jotain mikä tapahtuu vuoden päästä vaan nauti tästä päivästä. Elä siis enemmän hetkessä. Toki on hyvä tehdä itselleen tavoitteita, joiden eteen kannattaa tehdä töitä. Älä välitä muiden mielipiteistä vaan tee juuri siten miten itse haluat (okei perus käytöstavat huomioiden). Jos joku kritisoi tekemisiäsi tai ei ymmärrä sinua, älä lannistu. Äläkkä missään tapauksessa anna toisten ihmisten mielipiteiden vaikuttaa tekemisiisi. Jos jonkun mielestä on naurettavaa treenata hullun lailla tai vaikka kytätä syömisiä, niin So What, sulla on oma tavoite ja tiedät miksi teet sen. Toisen ei tarvitse ymmärtääkään.

Ja kun vihdoin huomaa päässeensä vanhoista kahleista irti, voi alkaa keskittyä tulevaan. Uusiin ihmisiin tutustuessa voit olla oma itsesi, he eivät tiedä millainen olet joskus aikaisemmin ollut.


En olisi vielä vuosi sitten uskonut, miten paljon asiat tulevat vuoden aikana muuttumaan. Mikä parasta, muutokset ovat olleet loppujen lopuksi todella hyviä. Olen oppinut hyväksymään, että asiat muuttuvat ja niin sen pitää ollakin. Viimeinen puolivuotinen on ollut ehdottoman merkittävässä roolissa. Painonpudotuksen myötä olen alkanut uskoa itseeni. Nykyisin olen paljon itsevarmempi ja huomaan päivä päivältä, ettei minun tarvitse miettiä ulkonäköäni negatiivisessa mielessä. Nykyään asiahan on niin, että peiliin katsoessa hymyilen ja katson että "Jee oon todellakin laihtunut!!!!". Laihtumisen myötä olen huomannut sen, että tämän projektin painopiste ei ollut todellakaan se vaa'an lukema, vaan palkinto tulee jostain aivan muusta :)

2. Viikko yhteenveto kootuista selityksistä

Blogin nimestä poiketen luvassa on kootut selitykset tämän päivän punnitukseen liittyen. Tai siis ei ne mitään selityksiä ole, vaan hyviä perusteluita (!!Siinä eka selitys!!)

Syyttäisinkö helteitä vai lauantaina? Ehkä syytän molempia.. Eli vaaka näytti tänään 76,9kg, kun viikko sitten lukema taisi olla 75,8kg. Takana siis todella hyvä treeniviikko (kuusi treeniä ma-la) ja syömiset olivat viikolla ihan hyviä, kalorit pyörivät keskimäärin 1800kcal kieppeillä. Lauantaina tosin ruokailut olivat ihan järkyttävät, käytiin sinä päivänä kaksi kertaa ravintolassa syömässä, join sangriaa sekä olutta :D Yritin kovasti paikkailla lauantain törpöttelyä sunnuntaina, kun pesin meidän koko talon ikkunat sekä pesin matot. Uurastamiseen meni melkein 8h ja aika vähällä ruualla selvisin. Illalla käytiin vielä koiran kanssa lenkillä joten olin siinä toivossa, että olisin saanut edellisen päivän nesteet irrotettua.

Tosin, mulla on edelleen menkat, loppuvaiheessa mutta kuitenkin. Jokin tuossa painossa ei vaan nyt täsmää, huomenna mittaan kyllä painon uudestaan ja katson mitä se silloin näyttää.

Viikon treeneistä sen verran, että kunto on selkeästi kehittymässä parempaan. Lauantaina treenistä sain pohkeisiin aivan helvetinmoisen jumin päälle, ihan kipeää tekee kävelykin :D

Voiko kova treeni aiheittaa sen, että paino nousee? Apua tää menee jo niin överiksi, mutta jostain olen kyllä saanut sen käsityksen ja oma kokemuskin on osoittanut, että salipäivän jälkeen paino on suurempi kun edeltävänä päivänä. Ja siis voiko nää helteet aiheuttaa sitä, että paino on noussut??

Oon vissiin todella epätoivoinen, mutta olisin todella kovasti nähnyt tänään jopa  74kg lukemia, enkä todellakaan mitään 76,9kg!!

Miksi kannattaa aloittaa liikkuminen

Olen tässä viime päivinä miettinyt treenaamista ja siitä saatuja hyötyjä. Mulla on kohta kaksi viikkoa treeniä takana ja oon tehnyt pari huomiota siihen liittyen. Ekanakin, käytän treenin aikana Polar ft60 sykemittaria, mikä mittaa treenin tehon, kulutetut kalorit, maksimisykkeet jne. Olen tässä vähän ihmetellyt, että en kuluta tällä viikolla yhtä paljon kaloreita samasta treenistä kuin ensimmäisellä kerralla. Mietin tähän syitä ja koska en ole jaksanut lähteä asiaa sen tarkemmin tutkimaan, niin tein omia johtopäätöksiä (tietämättä siis yhtään, pitävätkö ne paikkaansa!!)

Esim.
Eka treeni "Cross Core Compat"- ekalla viikolla paloi 336kcal, nyt 299kcal. Kaloreista rasvaa viime viikolla 28%, nyt 31%.
"Plyo"- treenissä paloi ekalla viikolla 425kcal, nyt 350kcal. Kaloreista rasvaa viime viikolla 22%, nyt 28%.

Veikkaan, että olisiko mun kunto voinut kasvaa tässä välissä sen verran (alkukunto oli siis todella kehno) että en tällä viikolla rasittunut samasta treenistä yhtä paljon kuin viime viikolla? Toinen vaihtoehto on toki, etten treenannut yhtä kovalla temmolla, mutta en kyllä voi väittää että olisin todellakaan löysäillyt kumpanakaan viikkona! Mietin myös sitä, että jos esim. 50kg ja 100kg painavat henkilöt juoksevat esim. 1km, niin voisi kuvitella että 100kg painava kuluttaisi väkisinkin enemmän kaloreita kuin puolet kevyempi? Tai jos ammattiurheilija juoksisi saman matkan, ei hänkään rasittuisi samasta matkasta yhtä paljon kuin vaikka kokematon juoksija.

Rasvanpolttokyky on ilmeisesti parantunut jo tässä ajassa, eli keho on varmaan nyt jonkinlaisessa laihdutus modessa :)

Mun selkeä taulukko. Treenit numeroita vasemmalla, kulutetut kalorit, kaloreista rasvaa %, treeniaika

Hyvät lukijat, onko kellään tähän asiaan liittyen viisaampaa tietoa?


Sitten muita liikunnasta saatuja hyötyjä. Oon huomannut jo toisen viikon aikana, että pystyn tekemään tiettyjä liikkeitä selkeästi paremmin kuin ekalla viikolla. Olen alkanut tekemään esim. miesten punnerruksia liikkeen aluksi, ja tarpeen mukaan pudotan polvet maahan. Käsien varassa oleminen on mulle edelleen raskasta, mun kädet eivät ole selvästikkään tehty kannattelemaan tämän painoista kroppaa :D Myös kaikki hypyt ovat rankkoja, toivottavasti ne helpottuvat kun paino tippuu ja jaloilla ei ole niin paljon painoa kannettavana. Mutta takaisin niihin hyötyihin... En hengästy enää yhtä rankasti kuin ekalla viikolla, eli kunto on kehittymässä parempaan suuntaan :) Pysyn myös paremmin "muiden" perässä ja kun liikkeet ovat tutumpia, saan niistä enemmän tehoa irti.

Ja pakkohan se on erikseen mainittava, että liikunnan ehdoton ykköshyöty on sen vaikutus vartaloon ja sen muotoihin! Vaikkei paino ole tullut vielä paljoa alas, oon selvästi huomannut jotain muutoksia ainakin vatsan kohdalla. Ja älkää huoliko, tulossa on vielä Ennen ja jälkeen-kuvia kropasta, muttei ihan vielä ;)

Muita hyötyjä ovat tietysti parempi olo, jaksaa paremmin arjen haasteissa ja voi yleisesti ottaen paremmin. Mitenköhän muuten juoksumatto sujuisi tämän 12 viikon jälkeen, veikkaan että matto rullaa jalkojen alla hiukan eri tahtiin kuin aikaisemmin.. :)
Sen olen huomannut, että treenin jälkeen on todella hyvä fiilis ja oikeasti (en huijaa), mutta iltaisin joka ODOTAN seuraavan päivän treeniä, siis mitä hittoa??! Toki treenit ovat rankkoja ja niiden aikana ei todellakaan ole sellainen I love this! fiilis mutta se tunne, kun pääset treenin jälkeen suihkuun, ahh! Mähän kuljetan puhelintani poppisoittimena jopa suihkuun asti, siinä sitten peseydyn Notorius bigin tai vaikka Aviciin tahdissa :D kannattaa kokeilla, suosittelen lämpimästi! Treenin jälkeen olo on yleensä parin tunnin ajan aika loistava.

Mitä muita hyötyjä olette huomanneet saavanne liikunnasta? :)