"voi vitsi oon taas lihonnut, pitäisi varmaan tehdä jotain"

Päätin kirjoittaa nyt tämän hetkisistä tuntemuksista, joita viimeisen 7 viikon aikana on tapahtunut. Ihan aluksi haluan kertoa, että viime päivinä olen ollut todella energinen, myönteinen ja virkeän oloinen. Ottaen huomioon siis sen, että teen yövuoroja joiden aikana voisi olla aika hemmetin koomassa (tänään viimeinen yövuoro ja huominen tulee menemään sekaisissa oloissa unirytmin kääntämisen takia, v*tuttaa jo pelkkä ajatus siitä olosta!). En tiedä, johtuuko tämä jotenkin yltiö huippu fiilis nyt tarkalleen ottaen mistä? Tässä muutamia vaihtoehtoja hyvään oloon:

- Ensiksikin, olen nyt kitannut vettä sen 2,5-3l, joka voi hyvinkin olla osatekijä tähän virkeään oloon.

- Toinen mahdollinen selitys voisi olla nämä uudet kokeilut ruokavaliossa (Cocovin spirulina ja marjaisa). Olenhan saanut näistä seteistä paljon vitamiineja, mineraaleja ja rasvahappoja, mutta että vaikutus näkyisi näin nopeasti? En tiedä.

- Kolmas syy hyvään fiilikseen voi olla kokemus siitä, että olisin hoikistunut. Vilkuilen itseäni peilistä ja olen tyytyväinen siitä, että vatsani ei pömpötä samalla tavalla kuin ennen. Turvotus on siis poissa! Tänään vedin yhden puseron päälle mitä en ole pitkään aikaan käyttänyt ja voisin väittää, ettei se ainakaan liian pieni ollut :D Pusero ei purista, istuu hyvin eikä näytä liian ahtaalta. Muistelisin, etten ollut käyttänyt kyseistä paitaa vähään aikaan juuri sen huonon istuvuuden takia, eli jotain on siis tapahtunut. Aikaisemmin sellaisten vaatteiden kokeilu, joita ei ole vähään aikaan käyttänyt on ollut vähän erilainen, suorastaan epämiellyttävä. Muistan pahimpina lihomisaikoinani sen, kuinka yksi vaate kerrallaan siirtyi vaatekaapissa perimmäiseen nurkkaan, ja pikkuhiljaa siirtelin niitä kokonaan kaapista pois. Ihan vain siksi, koska ne eivät mahtuneet enää päälle. Voi herranjesta, miten en silloin KOSKAAN tehnyt asian eteen kunnolla mitään!!!!!! Miten saatoin olla tajuamatta, että voi helvetti tällehän täytyy tehdä jotain (muutakin kuin ostaa sopivia ja isompia vaatteita). Aivan käsittämätöntä. Toki kyllä mietin että "voi vitsi oon taas lihonnut, pitäisi varmaan tehdä jotain" mutta aina ne jäivät pelkästään ajatuksen tasolle. En koskaan todella sisäistänyt sitä, että painonpudotus ei vaan yksinkertaisesti ole kivutonta ja vaivatonta, sen eteen on tehtävä uhrauksia.

Mutta asiaan... Yhteenvetona voisin kuvitella, että hyvän fiiliksen on aiheuttanut osittain nuo kaikki tekijät. Eniten olooni on vaikuttanut varmasti se, että koen tekeväni tällä hetkellä asioita oikein ja olen todella motivoitunut muutokseen. Päivän päätteeksi voin tyytyväisenä miettiä syömisiäni ja todeta, etten ole lipsunut väärälle polulle. Vaikka en ole laihtunut himovaihdulla (7vk ja -4,7kg) viimeisen seitsemän viikon aikana, koen oppineeni hirmuisesti asioita lyhyessä ajassa. Olen todella ylpeä itsestäni, etten ole heittänyt hanskoja tiskiin ja luovuttanut. Ennen olisin jättänyt leikin kesken varmaan viimeistään ennen neljättä viikkoa, johtuen omasta laiskuudesta ja mielenkiinnon puutteesta. Yhden viikon aikana paino ei tippunut yhtään ja olo oli paska ja epäonnistunut, mutta kun paino tippui pari päivää punnituksesta, oli paskasta fiiliksestä jäljellä pelkät muistot vain! :) Jos/Kun seuraavan kerran tulee jumitusviikko, en enää lannistu. Tiedän, että paino tulee vielä tippumaan. Ja jos viikko on ollut yksinkertaiseti huono, niin asialle on tehtävä jotain. Sitä tunnetta ei voita mikään kun astuu vaa'alle ja näkee pienemmän luvun kuin viime viikolla. Aivan parasta. Viime torstaina paino oli vain 0,2kg vähemmän kuin edeltävällä viikolla, mutta sainkin tuosta pelkästään lisäbuustia, enkä päinvastoin. Tämä muutos on todella suuri mun mittapuulla! Positiivisella ja sinnikkäällä asenteella pääsee vaan niin paljon pidemmälle kuin itsesäälipaskahousutyylillä, näin se vaan menee.


Ja vielä yksi hullu ajatus, mitä olen kyllä aikaisemminkin miettinyt joskus aikaa sitten. Eli oman personal trainerin hankkiminen. Toisaalta ajatus hoikutteisi, koska kaipaan nimenomaan mulle suunniteltua ohjelmaa ja yksilöllistä suunnitelmaa niin liikunnan kuin ruokailujen suhteen. Olen kuitenkin aina jännittänyt ja jopa pelännyt ajatusta siitä, että joku hullun timmi jätkä alkaisi paiskia musta jotain super urheilijaa :D ja pelko siitä, jos en onnistuisikaan? Jos en kykenekkään niihin kamaliin aamulenkkeihin tyhjällä vatsalla, joka on mielestäni yksi kamalimmista asioista IKINÄ!

Nyt toivoisinkin kuulla sellaisen omistavilta, että mitkä ovat oman pt:n hankkimisen hyödyt? :)

Tässä vielä ihastuttavia kuvia, jotka varmasti saavat jokaisen hymyilemään :)

http://www.boredpanda.com/before-after-animals/