Tänään napsahti saikkupäivä, jouduin lähtemään kesken työpäivän kotiin kun kuume pääsi yllättämään. Kotona sitten pyöriessäni muistin, että voisin nyt ottaa niitä tavoitevaatekuvia. Ja se olikin aivan kamalaa. Vielä aamulla olin onnesta soikeana, kun ensimmäinen välitavoite (alle 80kg) meni rikki. Mutta voi helvetti niitä valokuvia! Jotenkin tajusin niihin vanhoihin vaatteisiin pukeutuneena, että voi vittu olen lihava. Oikeesti :D En ole tajunnut kokoani välttämättä niin hyvin nykyisissä käyttövaatteissa, koska ne eivät tietenkään ole sellaisia, joista tursuilen ja paisun joka suuntaan. Vanhoissa vaatteissa näytin juuri siltä.
Vanhin vaate oli varmaan vuodelta 06-07 ja muistan kun ostin sen, että ajattelin silloin olevani jo ylipainoinen. Jos olisin silloin tiennyt, miltä paita tulee joskus päälläni näyttämään, en olisi voinut päästää itseäni tähän kuosiin. En ole vielä julkaisemassa kuvia MUTTA sitten, kun näytän selvästi erilaiselta, niin sitten julkaisen itsestäni kuvia. Tänään otin siis ensimmäiset tavoitevaatekuvat, mutta kuvia olen itsestäni napsinut jo ensimmäisellä viikolla. Ja toki tallessa on vanhempia kauhukuvia, joita voin sitten laittaa näytille, kun tästä vielä hoikistun. Eli materiaalia löytyy, mutta vielä en halua niitä tänne laittaa.
Mullekin käy aina noin kun otan uusia kuvia. Kuvittelen näyttäväni jo ihan hyvältä, mutta voi jee kun niitä kuvia katsoo... Vielä on matkaa täydelliseen kroppaan. :D Mutta onneksi parannusta on jo huimasti kun katsoo niitä kuvia missä on painavimmillaan. :)
VastaaPoistaJoo matkaa siihen täydelliseen, tai ihan sopusuhtaiseenkiin kroppaan on vielä paljon jäljellä. Muutosta odotellessa :)
PoistaSe on kyllä jännä miten niitä kuvia itse katsoo vielä oikein erityisen kriittisesti ja huomaa ihan jokaikisen ongelmakohdan :D Huomasin itse aivan saman, kun pyysin miestä ottamaan musta alusvaatteisillaan kuvat tammikuun lopussa. Hupsheijakkaa siihen mielikuvaan, mikä mulla itsestäni oli ollut, humpsahti hetkessä vielä joku 15kg lisää, kun näin ne kuvat. Peilatessa heittää varmaan aina sellaisen ryhdin päälle ja vetää vatsan sisään, että huijaa itseään ihan huomaamattaan. Tallessa ovat silti visusti kuvat, jos tässä vaikka kävisikin niin hassusti, että ulkomuoto vähän pienenisi. Sit vois olla kiva verrata entiseen :)
VastaaPoistaNiimpä, kyllä se katse kiinnittyi ihan ensimmäisenä niihin ongelmakohtiin, kyllä mielikuvat pyyhkiytyivät ihan samantien :D
PoistaSiis joo, miten ne valokuvat onkin aina niin kamalia, jo peilissäkin näyttää paljon paremmalta. :D Mullakin oli kuvauspäivä, kun otin kroppakuvaa takaapäin.. lisäksi kaivelin vanhoja kuvia illan muutoskuvapostausta varten, ja kyllä niitä vanhoja kuvia katsoo just noin, että miten oonkin (ollut) noin iso! Miten sitä ei oo huomannut niin selvästi?!
VastaaPoistaMullakin on tavoitevaatteita olemassa, mutta satunnaisia sovitteluja lukuunottamatta noi liian pienet vaatteet saa pysyä visusti kaapissa. Ei voisi paljon huonompi fiilis olla kuin mitä liian pienet vaatteet yllä tekee.. Norsufiilis taattu.
Peili on kyl paljon kivempi kuin kamera! Niiden vaatteiden sovittaminen oli kyllä aika persiistä.. Otin ne kuvat siksi, että joskus vielä saan otettua parempia kuvia samoissa vaatteissa :)
PoistaJoo, täällä kanssa yks valokuvien inhooja. Peili on vaan paljon armollisempi ja tuntuu että kamera lihottaa :) Muutenkin, kuvissa näyttää niin vaihtelevasti pienemmältä/isommalta kun koko riippuu niin paljon kuvakulmasta, -suunnasta ja siitä miltä korkeudelta kuvat on otettu. Pidempi avokki ottaa musta aina kuvia jossa näytän pätkältä ja jos otan automaattisalamalla kuvan, kroppa levenee siitä kohti millä korkeudella kamera on. Ärsyttää vaan välillä kun tahos niitä tismalleen samankokoisia valokuvia joista sais vertailua aikaseks. Niitä vaan ei oo :)
VastaaPoistaToivon todella että nämä kauhukuvien otot palkitaan vielä joskus siten, että kuvat olisivat vielä joskus siedettävämpiä. Niitä odotellessa! :)
Poista