Toki jokainen tietenkin toivoisi, että käteen jäisi tammikuun jälkeen muutakin kuin se salikortti, minkä jäsenyyttä joutuu maksamaan turhaan seuraavat 11 kuukautta. MITEN IHMEESSÄ sen innostuksen saisi käännettyä siten, että siitä tulisi elämäntapa ja vielä hyvä sellainen? Miten ylläpitää uutta elämäntapaa sen jälkeen, kuin aiheesta ei jaksa keskustella enää työpaikan kahvipöydässä?
En väitä, että olisin esimerkillisin henkilö puhumaan tästä, tai sitten olen. Itselläni on takana useita laihdutuskertoja ja useammin kuin kerran se on hyytynyt muutamien viikkojen jälkeen retkahduksen kautta täydelliseen epäonnistumiseen. Jotain kuitenkin tapahtui vuosi sitten ja löysin itseni n. 10kiloa hoikempana ja pääsin toteamaan, että uuden vuoden "lupaus" tuottikin tulosta. Olin siis ensimmäistä kertaa onnistunut ihan oikeasti laihduttamaan, ja nyt vuoden jälkeenkään en ole kerännyt kilojani takaisin (okei n. 2,5kg viime toukokuusta) enkä ole siis myöskään lihonnut painavemmaksi kuin ennen laihduttamista. Aiemmilla kerroilla olin saanut putoamaan max. 5kg, mutta ne tulivat tasaista vauhtia takaisin ja ajan kanssa vähän ylikin.
Voisin väittää että kun kerrankin huomaisin onnistuneeni, oli minulla motivaatiota myös ylläpitää painoani. Olin päässyt 8-luvuista 7-lukuihin ja olin luvannut itselleni, etten ENÄÄ IKINÄ halua painaa 80kg tai yli. Opin jollain lailla ylläpitämään painoani ja aina aika ajoin kevensin ruokavaliota, jottei paino lähtenyt nousuun. Olin lisännyt myös liikuntaa laihdutuksen alun jälkeen ja olin oppinut nauttimaan siitä enemmän kuin ennen mikä myös auttoi painon ylläpidossa. Vaatekaapilla oli toki myös osuutta siihen, miksi en halunnut lihoa uudestaan. Halusin kovasti mahtua niihin vaatteisiin, joita olin itselleni hankkinut painon pudotuksen myötä. Aloin tykkäämään kropastani enkä halunnut päästää sitä taas siihen kuntoon, mitä se oli yli 80 kiloisena. En siis tosiaan jäänyt vaille hyvää syytä, miksi kannattaa pitää paino kurissa.
Laihduttamisen aikana opin paljon hyviä asioita terveyteni kannalta ja koin positiivia muutoksia. Minusta tuli aktiivisempi ja vaikka edelleen viihdyn sohvalla tv:tä katsellen, haluan tehdä päivän aikana myös muuta ja olen energisempi. Koen että tarvitsen liikuntaa oman jaksamisen kannalta. Olen myös huomannut että liikunnasta hyötyy tosi monelta kannalta, esimerkiksi aineenvaihdunnan ylläpitäminen, lihaskasvun ylläpito ja/tai kehittäminen, ei tee mieli herkutella vaan syödä terveellisesti, päivittäinen energian kulutus kasvaa (eli saa myös syödä hyvällä omatunnolla enemmän jos siltä tuntuu), vireystila paranee ja nukkuu öisin paremmin, saa päiviin hyvää sisältöä, muut terveydelliset hyödyt (luusto, hengitys-ja verenkiertoelimistö plaa plaa..) ja ja jajajajaja vaikka mitä! Hyvä syy lähteä shoppailemaan uusia treenivaatteita? :D En siis voi enempää korostaa, miten tärkeää liikunta on. Toki olisi hyvä, jos kaikkien näiden hyötyjen lisäksi löytyisi vielä itseään miellyttävä laji :)
Yksi tosi iso muutos on tapahtunut ruokailutottumuksissani, mikä on ollut ehkä suurin muutos viimeisen vuoden aikana. Nykyään ei vaan yksinkertaisesti pysty eikä tee edes mieli herkutella yhtä usein kuin ennen. Myöskään herkkujen määrät eivät ole niin suuria kuin ennen. Jos tähän asiaan ei olisi tullut muutosta, olisin suuremmalla todennäköisyydellä lihonnut laihduttamisen jälkeen.
Moni asia on siis kokenut muutoksen, ei niin valtavan suuria mutta sellaisia, jotka ovat auttaneet pysymään paremmin ruodussa. Itsevarmuuteni on myös kasvanut enkä välitä muiden mielipiteistä samoin kuin ennen. Olen nyt onnellisempi kuin ennen, ja se on kyllä tärkeintä.
Kaikki ne, jotka ovat tehneet päätöksen parantaa elämäntapoja. Miettikää, miksi muutos on kaiken sen vaivan arvoista. Listatkaa syitä, miksi kannattaa ponnistella ja mitä hyötyä siitä on itselleen (tai jopa muille, esim. Jaksatko viettää enemmän aikaa lastesi kanssa jos olet energisempi?). Kannattaa myös miettiä niitä asioista, mitä mahdollisia haittoja on, jos päättääkin jatkaa entisillä tavoilla.
ANTAKAA PALAA!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti